Unirytmejä & suurta teatteria

Ensimmäisen viikon aikana olemme yhdessä opetelleet mm.päivärytmiä. 
Illalla, välillä myöhäänkin, on sallittua hurjat ravit, taisteluharjoitukset ja muut välttämättömät villiintymiset... ja usein myös myöhäinen pieni iltapala. Kun nukkumaan mennään, niin sitten nukutaan se 6-8h (mielellään minä määrittelen sen). Yllättäen tämä on suurimman osan päivistä vielä toiminutkin. 

 Päiväunilla. Ylhäällä Puusti ja alhaalla Helmi. Minäkin olen kuvassa Helmin vatsaan nojaten.

 

  Taisteluharjoituksia

Tuon päivärytmin opettelun lisäksi, ensimmäisen viikon harjoittelut ovat liittyneet lähinnä ruokailuun. Sisarukset, kun ovat sitä mieltä, että kaikki syötävä on heidän. Olen kokeillut hieman sähähtää ja murahtaa, kun tunkevat lautaselleni... siitä ei kyllä ole ollut mitään apua, hetken hölmistynyt katse ja uusi yritys päästä eväilleni. Kilttejä, kun ovat ja päästävät tarvittaessa toisensakin kupeilleen, niin eivät ymmärrä, etten minä jaa ruokaani heidän kanssaan. 

Voisin melkein jonkin palkinnon antaa myös kerjäystaidoista. Siitä yrityksestä uskotella, että ihan kohta kuolevat varmaan nälkään. Jaloissa pyöriminen ja kimeä huutokonsertti on sen mukainen keittiössä, välillä jopa kahvia itselleni keittäessä. Huijaukseksi tämä on kuitenkin paljastunut sillä, että samanlainen kerjäys alkaa samantien, kun kupeista on vedetty reippaan kokoinen liha-annos! Huijauksen vahvistaa se, että ruuan etsimistä/ pyytämistä ei tapahdu, jollei keittiössä touhuta.

Tänään kyllä onnistuivat vierailevan kissaystäväni hämäämään, joka tokaisi, että hän olisi kyllä jo sortunut antamaan lisää ruokaa :D ...pennut on kuitenkin punnittu, eikä ne viikossa ole laihtuneet, ehkä jopa tullut pikkusen painoa lisää eli loistavaa teatteria täällä harrastetaan <3

 

Helmi "nälkäisenä"

 

Taustaa Helmin & Puustin matkasta luokseni

Keskiviikkona, nimipäivänäni 24.7.2013 luokseni muutti Helmi & Puusti, ocicat sisarukset. Suloistakin suloisimmat pikku riiviöt :)

Edellisestä maatiaiskissastani Viivistä luovuin vuosi sitten, kuningattaren ollessa 20-vuotias. Reilu puoli vuotta tutkin, etsin, mietin ja lopulta päädyin oci-kisuun ja yhteydenpitoon Northalla -kissalan kanssa. Alkuperäinen ideani oli ottaa lemmikkikissa, ehkä kuitenkin tyttö. Ajan kuluessa kasvatti-mahdollisuus rupesi kiinnostamaan. Suurin syy siihen oli ehkä Helmi, johon ihastuin ensimmäisistä kuvista lähtien. 

Kun rupesi näyttämään mahdolliselta, että saisin Helmin itselleni, niin mietin, että olisi ihana ajatus jättää tulevaisuudessa yksi sen pennuista itselleni. Tilanne kuitenkin muuttui... ja erilaisten mutkien jälkeen huomasin sanovani myös Puustille tahdon <3

Lisätietoja Piraattipennuista Helmistä, Puustista ja heidän veljestään Gubesta löytyy heidän kasvattajansa nettisivuilta: http://www.northalla.fi/?sivu=piraattipentue
ja tietenkin myös facebookista:https://www.facebook.com/northalla  
Sieltä löytyy tarinaa myös junioreiden ihastuttavien virallisten nimien taustalle.

Junioreiden alkuelämää synnyinkodissaan pääsee tutkailemaan sivuilta: http://paavojunoulpu.wordpress.com/
Ilahduttavia ovat värikkäät kuvaukset jokaisen pennun persoonallisesta luonteesta.

Nyt, vajaan viikon kaksikon toimia seurattuani, olen enemmäin kuin onnellinen siitä, että otin sisarukset. Ne nukkuvat kiinni toisissaan (ja minussa), ne riehaantuvat leikkeihin yhdessä, ne pyörivät jaloissani yhdessä, ne kilpailevat kumpi osaa kerjätä ruokaa äänekkäämmin ja tehokkaammin keittiössä ollessani, ne kannustavat toisiaan syömään nopeammin ettei kaveri vaan tule omalle kupille samalla kuitenkin vilkaisten saiko toinen mahdollisesti jotain parempaa tai enemmän. Näistä ja monista muista asioista kuvien kera, kerron jatkossa lisää.