Vauvoja talossa

Vauvat, 4vrk

Meillä on vihdoin vauvoja!

Kissojen suunnitelmat eivät aina mene meidän ihmisten suunnitelmien kanssa yksiin. Kun me ihmiset päätimme keväällä, että Helmin huhtikuun kiimaan kutsutaan poikaystävä kylään (kiimat olivat siihen saakka olleet säännölliset), niin neiti päättikin aloittaa kesäloman :)

Kesästä sisarukset nauttivatkin täysin siemauksin, mutta siitä voisin kertoa lähinnä kuvin ihan erillisessä postauksessa. Edellinen postaus kun on kevättalvelta, niin paljon tilanteita ja tunnelmia on jäänyt dokumentoimatta.

Kesäiltojen pimetessä, Helmille sopi aloittaa kiimailu uudelleen ja elokuussa vierailulle tuli komea & hellyydenkipeä Hiski-poika.

Yökyläilyn jälkeen odottelimme tuloksia, jotka pikkuhiljaa alkoivat näkyä ja täydentyivät viime tiistaina aamuyön herätyksellä. Helmi oli antanut pieniä vinkkejä jo maanantaina, mutta selkeitä merkkejä synnytyksestä ei ollut ennen aamuneljän herätystä. Soitin heti sovitusti kasvattajalle, joka saapui juuri ensimmäisen pennun syntymähetkellä paikalle.

Synnytys sujui hyvin. Helmi hoiti tehtävät itse ja rupesi heti nuolemaan pentuja sekä katkoi napanuorat. Ensin syntyi tyttö varttia vaille viisi (kaneli-hopea tai suklaa-hopea... odottaa vahvistusta) ja tasan kolme tuntia myöhemmin isotäpläinen hopea-poika. Pojan synnyttyä Helmi-mamma rauhoittui ja alkoi imettämään lapsukaisia. Ruokailut ovat sujuneet hyvin, sillä nyt viidentenä päivänä, ovat pennut tuplanneet syntymäpainonsa.

Helmi päästi Puusti-enon tutustumaan lapsiinsa jo heti ensimmäisenä päivänä. Puusti oli hyvin varovainen ja vieläkin katselee mieluummin etäältä lapsukaisia. Helmi on huolehtivainen mamma, eikä kukaan pääse sen vauvojen luokse ilman, että mamma tulee vahtimaan. Ensimmäisinä päivinä olikin ongelmana Helmin levottomuus ja lastensa kantelu. Päivällä se toi meidän ihmisten perässä lapset olohuoneen matolle ja illalla nukkumaan mennessä kantoi ne pesästä sänkyyn. Onneksi saimme pian hyviä vinkkejä ja muokattuani pesää, saimme rauhan ja ehkä lähes täydellisen mamman pikkukisuille. Tällä hetkellä Helmi huolehtii pienokaisistaan todella hyvin, mutta tulee välillä meidän ihmisten luokse ja jopa hetkittäin leikkii jo Puustinkin kanssa (ja pennut pysyvät pesässä). Tästä Puusti on erittäin onnellinen ja tänään sillä olikin ihan superravit ilosta!

 Mammaudestaan nauttiva Helmi <3

 Äiti & tytär

Äiti & poika

Kiimailuja

Pari kuukautta on vierähtänyt edellisistä päivityksistä. Joulun ajoilta muistissa on lähinnä oma flunssani, vanhempieni luona vietetty joulu kisujen kera sekä sisarusten syntymäkodin "äipän" vierailu kasvattajien kanssa.

Mökkijoulu yöpymisineen meni yllättävän mukavasti, tosin melko pian luovutettiin ja joulukuusi siirtyi parvekkeelle. Kaikki saivat herkkuja ja pienet paketit. Eikä siellä kauaa oltu vieraskoreita, vaan illan vauhtijuoksuilla pudotettiin tavarat pöytäliinan mukana alas. Välipäivien vierailijat olivat mukavaa seuraa, kun kisut saivat uusia leikittäjiä ja minä muiden kisupäivityksiä. Päivän parhaiten muistiin jäänyt kommentti oli valtavasta Puustista :)

Oheinen kuva ehkä hieman kertoo sisarusten kokoerosta (Helmi 3,3kg ja Puusti 5,5kg)

Huomioi Helmin ihanat sydämenmalliset selkätäplät :)

Helmi päätti sitten aloittaa kevään ajoissa ja ensimmäinen kiima olikin jo tammikuun alkupuolella. Tämä pisti hieman pentusuunnitelmia uusiksi ja jos kaikki menee toivotusti, niin meillä olisikin jo kesällä vauvoja! Vielä yritetään kestää muutamat kiimat, jotta neiti saisi hieman ikää lisää (huomenna 10kk synttärit).

Kiimailuissa mouruilu on ollut vähäistä, enemmänkin valittavaa kurinaa. Levottomat yöt useine heräilyineenkin on mennyt, kun tietää niiden olevan ohitse muutamien päivien jälkeen ja ajoittain neiti on niin suloinen kaivautuessaan kainaloon. Kiima innosti kuitenkin uudelleen kiipeilyharrastuksiin. Milloin sitä yöllä loikitaan oven päälle keikkumaan ja siitä 2,5m korkean kaapin päälle tutkailemaan ja toisinaan roikutaan henkarivaatteissa, kun on pyöreältä tangolta luiskahdettu niiden päälle. Näiden lisäksi useamman viikon harrastuksena oli hypätä selän kautta erinäisiin paikkoihin... vaatekaappiin, tiskikaappiin tai vain olkapäälle keikkumaan. Tämä oli ensimmäisillä kerroilla hauskaa, kun oli neulepaidat päällä. Kun pari kertaa aamun vaatteita kaapista hakiessaan sai kissan paljaalle selälle... oli tästä harrastuksesta tehtävä loppu. Omista tekemisistä tuli sitten paljon tietoisempia ja ympäristön huomioonottavia.

Niin ja oppi Helmi sitten avaamaankin sen talon ainoan suljetun ovenkin. Tosin ovi on suhteellisen jäykkä, joten neiti joutuu useamman kerran hyppäämään kahvaan roikkumaan ennenkuin se antaa periksi (ärsyttävää erityisesti yöllä, mutta ovi pidettävä kiinni, koska muutamat pisut kiimojen aikaan menee hiekkiksen ohitse. Onneksi kuitenkin lattialle... "koputtaa puuta".)

Äidin pikku apuri.

Varmasti tähän väliin on mahtunut paljon muutakin, mutta lähinnä toistoa tyypillisistä arjen kuvioista. Satunnaisesti ne kiristävät hermoja, enimmäkseen kuitenkin huvittavat ja hellyyttävät. Monta kertaa tekisi mieli vain pussailla kisut märiksi kun ovat niin ihania, mutta jo ensimmäisen suukon lähestyessä siskot peruuttavat tyylillä pois paikalta :)

 Olen näin talvella tehnyt melko paljon töitä kotoa käsin ja aina inspiraatio ei ole oikeissa asioissa. Lopuksi kuvia yhdeltä aurinkoiselta päivältä, jolloin otin kuvia sisaruksista ja leikin kännykän pikasuodattimien kanssa.

 "kosketus"

 päivälepo

 Puusti nauttii auringosta

 Helmi, kaunis patsas

 Puusti, the iso Jätkä

 Herkkä Puusti Poika

 Herkkä Helmi Hippiäinen

Helmi, the diiva Neiti